Vallasta

Vallan Torni kurkottaa Ruoholahden keskeltä ja luo vertikaalia draamaa, jota kaavoittaessa haettiin uuden kaupunkialueen aksentiksi. The Guardian-lehdessä ”lyijykynän kapeaksi” luonnehdittu torni yhdistyy tasapainoisesti kauniisti kaartuvaan matalampaan osaan. Suhteiltaan sopusointuiseksi asetelmaksi.

Sitran talonakin tunnettu, Suomen tieteentekemisen näyttämöksi alun perin suunniteltu Itämerentorin rakennus on merkittävä osa Ruoholahden alueen kehityksen kaarta. Moni muistaa hiekkavuoret, lautatarhat ja Lepakon. Teollistuvan Suomen ikonista kulttuurin ikoniksi kääntynyt Kaapelitehdas edellä kehitettiin uusi asuinalue metroasemineen, kanavarantoineen ja venelaitureineen. Nokian tutkimus- ja kehityskeskus viimeistään toi muutkin liike-elämän edelläkävijät tärkeään porttipaikkaan Espoon teknologiakeskittymän ja Helsingin ydinkeskustan välille.

Valla rakennettiin Suomen kansainvälisen nousun aikaan millenium-vuonna 2000. Pekka Helin, joka oli Nokiankin luottoarkkitehti, sai vapaat kädet ja suunnitteli talon periaatteilleen ja tyylilleen uskollisesti; aikaa ja ekologista tarkastelua kestävistä materiaaleista, suomalaista käytännöllisyyttä sekä erityistä suhdettamme puuhun omintakeisesti yhdistäen. Lopputuloksena 32 eri puulajia lämmittää tunnelmaa kahdeksassatoista kerroksessa. Ulkopuolella ruosteenpunainen, energiatehokkuudeltaan ja säänkestävyydeltään nerokas, kaksinkertainen teräsjulkisivu nyökkää Ruoholahden vanhoille punatiilisille rakennuksille.

Helinin syvä arvostus puusepäntyöhön kulminoituu lähes 70-metrisen tornin huipulle nostetussa viiden ja puolen tonnin painoisessa hirsisaunassa, jonka Fiskarsin maineikkaat puusepät Kari Virtanen ja Rudy Mertz veistivät käsityönään. Äärimmäistä tarkkuutta vaativassa operaatiossa nosturin puikkoihin istui itse nostoyrityksen omistaja, jonka käsissä sauna laskettiin hellästi paikoilleen. Edustus- ja johtotason tilaksi aikoinaan varatulla Vallan huipulla saunotaan edelleen hyvissä löylyissä, mutta asemasta riippumatta.

Palkitussa Vallassa kehitettiin esimerkillisen teräsrakentamisen periaatteita, kärjessä painovoimaa uhmaava, lasinen keskusatrium. Suomalaisen tieteen saavutusten esittelyyn aluksi ajateltu yhteistila tuo mieleen maailmannäyttelyjen ja metropolien uljaan arkkitehtuurin. Tänään atrium on ylpeyttä herättävä paikka kanssakäymiseen – aukio, jossa ihmiset voivat kokoontua yhtä lailla spontaanisti ja suunnitellusti.

Valla syntyy uudelleen maailmassa, jossa asiantuntijatyötä tekeville etätyö on normi ja toimistotyö erityistä. Sisällämme laumaeläin kuitenkin taistelee keskeytysvapaan ja tehokkuutta lisäävän työyksinolon ja inspiroivan työystävyyden ja -yhdessäolon välillä. Pandemian jälkeisen perspektiivin pohjalta talon harkitun radikaali uudistus palvelukirjoineen perustuu todelliseen tietoon ja sen oivaltavaan soveltamiseen – konseptiin, jossa rakennetaan kunnianhimoisesti tulevaisuuden työpaikkaa. Kotiolot ja virtuaalipalaverit voittavaa. Ihmisten välistä energiaa nostattavaa. Työ- ja yrityshyvinvointia luovaa tilaa kohdata ja keskittyä. Etätyön vastavoimaa.

Ruoholahdesta ydinkeskustaan suunnatessa autokaistat ruuhkautuvat, bussit ja metrot täyttyvät kanssamatkustajista, pyörätiet polkijoista. Siinä vaiheessa Vallan työntekijät sujahtavat jo sivuun, keskelle kattavia palveluja ja liike-elämän keskusta, omaa viihtyisää ja rauhallista tilaa tehdä asiantuntijatyötä parhaalla mahdollisella tavalla, yksin ja yhdessä. Vallassa tunne sujuvuudesta, jokaista käyttäjää varten hyvin suunnitellusta, kohtaa kaikenlaiset työhön tulijat. Tullessa, ollessa ja lähtiessä.

‍
Vallan kahvaan on ilo tarttua. Joka aamu.